Tiedustelun tiistaikirje: Nykynuoriso ei ole pilalla – mutta kasvattajat ovat
Katleena Kortesuo
6/18/2024
Lukijoiden tuella
Tervetuloa Tiedustelun tiistaikirjeen pariin!
Kirje antaa vastauksia ajankohtaisiin pohdintoihin ja tiedustelukysymyksiin. Aiheet voivat liittyä liiketoimintatiedusteluun, turvallisuuspolitiikkaan, informaatiovaikuttamiseen, yhteiskunnalliseen turbulenssiin, median murrokseen tai vaikkapa kyberuhkiin. Mukana saattaa olla myös yllättäviä kierrepalloja.
Tiistaikirjeessä on aina kolme teemaa, joista Katleena Kortesuo on koonnut artikkelit. Jotkut osiot ovat syvempiä analyysejä ja jotkut mediakatsauksia.
Tämän tiistaikirjeen kattoteemana on nuoruus, vanhemmuus ja kasvatus. Aiheita on tuttuun tapaan kolme:
- Romahtanut vanhemmuus
- Pojat kouluun vuotta myöhemmin
- Julkisuus on myrkkyä, mutta kukaan ei varoita siitä
Q: Miten kasvatimme kokonaisen sukupolven? A: Silleen kiltisti paijaamalla
Suomessa on aikanaan vallinnut vahingollinen kurin ja väkivallan kasvatusmalli. Lapsille on annettu piiskaa, ja opettaja saattoi pilkata oppilaita koko luokan edessä.
Tämän toimintatavan ongelmat ovat ilmiselvät. Niinpä ei ole mikään ihme, että suomalaiset vanhemmat ja koululaitos siirtyivät toiseen ääripäähän.
Nyt lasta onneksi kehutaan ja kannustetaan, mutta häntä myös suojellaan vaivannäöltä, varjellaan ikäviltä tunteilta, annetaan täysi valinnanvapaus kaikessa ja kerrotaan hänen olevan hyvä juuri sellaisenaan.
Osa vanhemmista ei uskalla kehittää tai kasvattaa lapsessa mitään. Hän on upea yksilö, jonka ei tarvitse muuttua mihinkään suuntaan. Jos jossain tulee vastaan ongelmia, silloin maailman ja ympäristön täytyy muovautua lapselle sopivaksi.
Kasvattamisen kultainen keskitie eli sopiva patistaminen ja rakkaudellinen edellyttäminen unohtuivat liian monelta.
Tämä artikkeli ei kuitenkaan ole kauhistelua siitä, että nykynuoret ovat pilalla.
Sen sijaan tämä artikkeli on kauhistelua siitä, että nykyvanhemmat ovat pilalla. He eivät uskalla vaatia lapsiltaan vaivannäköä saati tuottaa lapsilleen pettymyksiä.
Lopputulokset ovat nyt edessämme. Katsotaanpa tilastoja.
Miten tämä näkyy koulussa ja työelämässä?
Oppilaat eivät jaksa lukea edes kokonaista kirjaa, ja lasten sanavarasto on kaventunut merkittävästi. Kukaan ei vaadi eikä ohjeista, joten opettajat ovat siirtyneet suosiolla äänikirjoihin, selkokirjoihin ja sarjakuviin. Jos tätä rataa jatketaan, pian kirjaessee tehdään kaverin kanssa käydystä Snapchat-keskustelusta.
Lukiolaisetkin väsyvät ja ahdistuvat. Aino Kankkunen on poiminut graduunsa erilaisia uupumuksen syitä pääkirjoituksista, kolumneista ja mielipideteksteistä. Niitä ovat muun muassa mielenterveysongelmat, työmäärä, stressi, huoli ja opiskelun rankkuus.
Ammattikoulussakaan ei jakseta. Tutkinnon suorittaminen tuntuu aivan mahdottomalta. Ylen mukaan joka kymmenes jättää ammattikoulun kesken. Syitä on lukuisia: päihde- ja mielenterveysongelmien lisäksi koulussa on hankalaa ja koulu ahdistaa.
Jos nuori ei viitsinyt lukea kirjoja peruskoulussa eikä lukiossa, niin miten kummassa hän lukisi niitä yliopistossa? Niinpä korkeakouluihin tulee opiskelijoita, jotka eivät jaksaisi kahlata läpi tenttikirjoja. Liikaa vaivaa.
Yliopisto-lehden mukaan korkeakoulujen kurssivaatimuksia on laskettu, jotta edes joku valmistuisi. Kursseja on jätetty pois, tenttiaineistoja on karsittu ja gradujen tekoa on helpotettu. Meillä siis valmistuu maistereita, jotka eivät olisi vielä 2000-luvun alussa päässeet edes kursseista läpi.
Nyt nämä oman elämänsä maisterit ovat työelämässä. Työelämäkin on kovin rankkaa, kun tahti on nopeaa ja intensiivistä. Siksi työelämää pyritään mukauttamaan, mikä tarkoittaa sitä että jokainen tekee sen verran kuin jaksaa ja silloin kuin huvittaa.
Tämä tietenkin näkyy suomalaisten tuottavuudessa, joka on junnannut paikallaan jo 15 vuoden ajan. Vaikka käytössämme ovat kaikki nykyajan työkalut, nopeat yhteydet, ketterät työvälineet ja nopea digitalisaatio, emme silti saa mitään aikaiseksi.
Miten tämä näkyy aikuisuudessa ja vanhemmuudessa?
Suomalaisten syntyvyys on romahtanut. Seura-lehden erinomaisessa jutussa kerrotaan useita syitä sille, miksi suomalainen kolmekymppinen ei enää halua tai uskalla tehdä vauvoja:
- ahdistaa, jos joku kaipaa minulta jakamatonta huomiota
- en halua laskea elintason standardia
- lapsi on vaativa otus
- työ ja perhe on vaikea sovittaa yhteen
Kuulostaako tutulta?
Vauvoihin suhtaudutaan aivan samoin kuin kotitehtäviin.
Liikaa vaivaa, ei jaksais, mä haluun olla vapaa. Voin vain kuvitella, miltä tämä kuulostaa niistä, jotka eivät voi saada lapsia toiveistaan huolimatta.
On selvää, että lapsista on työtä ja vaivaa. Mutta kuka ihme on luvannut, että elämän pitäisi olla helppoa ja vaivatonta? Eikö kukaan ole kertonut, että joka ikisen arvokkaan asian eteen täytyy nähdä vaivaa?
Onpa kyse olympiamitalista, professuurista tai omakotitalon rakentamisesta, sen saavuttaminen on yhdistelmä vaivannäköä ja omistautumista.
Jutun asiasanat:
Kasvatus
Nuorten mielenterveysongelmat
Julkisuus
Katleena Kortesuo
6/18/2024
Tilaa Tiedustelun tiistaikirje
Katleena Kortesuo vastaa kysymyksiin, joita ehtinyt edes kysyä. Saat tiistaikirjeen sähköpostitse joka kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena tiistaina.
5,90 € / kk
Lukijoiden tuella
"Tilaa Tiedustelun tiistaikirje saman tien. Se on fiksu hankinta jokaiselle, joka haluaa seurata aikaansa. Puolueettomat tutkimukset osoittavat, että Tiedustelun tiistaikirjeen tilaajat ovat keskivertoa älykkäämpiä, analyyttisempia, tuuheatukkaisempia ja pitkäsäärisempiä."
Katleena Kortesuo
