Eurooppa tarvitsee turvapaikanhakijoita – kokeakseen itsensä turvattomaksi
Turvapaikanhakijoilla on Euroopassa olennainen tehtävä, sillä heidän ansiostaan Eurooppa tietää, mikä sitä uhkaa ja mitä sen on syytä pelätä. Siksi eurooppalaisessa turvapaikkapolitiikassa ei vuosikymmeniin ole ollut kyse ihmisistä, vaan meidän omasta turvallisuudestamme.
Utu Förbom
5/5/2017
Mitä tapahtui Lampedusan saaren edustalla Italiassa 3.10.2013?
Miksi EU-komission puheenjohtaja José Manuel Barroso sanoi 25.10.2013 EU:n huippukokouksessa Brysselissä, ettei "EU voi hyväksyä sitä, että tuhannet ihmiset kuolevat rajoillamme"?
Ketkä kirjoittivat ja milloin ja missä yhteydessä seuraavaa? "Turvallisuusviranomaisten näkökulmasta maahanmuuton voimakkaaseen lisääntymiseen sisältyy riskejä, jotka saattavat tulevaisuudessa aiheuttaa vakavia ongelmia yleiselle turvallisuudelle."
Kysymyksissä on kyse turvaa hakevista ihmisistä, turvattomien elinolosuhteiden synnyttämästä pakolaisuudesta ja pyrkimyksestä hakeutua kohti jotain vakaampaa ja rauhallisempaa. Kohti jotain sellaista, minkä me täällä Euroopassa tunnemme hyvin. Mutta koska maailma rakentuu paradokseista, me täällä turvallisessa Euroopassa emme näytä ymmärtävän, miksi jonkun muunkin, jonkun ulkopuolisenkin, tulisi saada tavoitella samaa turvaa. Me ilmiselvästi kykenemme keskustelemaan turvallisuuden tavoittelusta vain Euroopan itsensä näkökulmasta.
Harva asia onkin poliittisessa kielenkäytössä niin hauras, niin suuresti uhattuna kuin eurooppalaisten oma, sisäinen turvallisuus, meidän omien yhteiskuntiemme vakaus ja jatkuvuus. Se valuu käsistämme aivan juuri, jollemme takerru siihen mahdollisimman aggressiivisesti ja pönkitä sitä hetki hetkeltä päättäväisemmin. Ja jos emme luo ulkoisia uhkatekijöitä, joiden syyksi voimme sälyttää sen, että olemme niin peloissamme.
Turvaa hakevat ihmiset, omasta kodistaan ja maastaan pakoon lähteneet ihmiset sopivat tällaiseksi uhkatekijäksi erinomaisesti. Jos he ovat muslimeja, heidän voi väittää kantavan mukanaan outoja, pelottavia ja epäloogisia tapoja ja uskomuksia. Silloin me voimme väittää tietävämme, etteivät sellaisiin uskomuksiin uskovat ihmiset varmastikaan sopeudu meidän johdonmukaisiin yhteiskuntiimme. Ovathan nuo epäloogiset uskomukset jo kylliksi levittäneet kauhua, väkivaltaa ja kuolemaa muslimien omilla mailla.
Jos he ovat mustia, voimme mielestämme olla varmoja, ettei heidän missään tapauksessa olisi hyvä meidän luonamme, sillä täällä meillä väärän värisiä ihmisiä syrjitään ja kohdellaan alempiarvoisina. Parempi siis, että pysyvät poissa, jotta ei synny ei-toivottuja konflikteja. Ja jos he ovat mustia muslimeja, näyttäisi olevan selvää, ettei meidän hauraiden yhteiskuntiemme kantokyky yksinkertaisesti riitä. Ja miten vaikeaa heidän olisikaan täällä suostua elämään meidän tavallamme, vailla minkäänlaista pyrkimystä mihinkään turvattomaan tai kauhistuttavaan.
JOS NE VIEVÄTKIN KAIKEN?
Kyse ei ole vain viimeaikaisista poliittisista reaktioista, vaan vuosikymmenten ajan eurooppalaiseen poliittiseen maailmankatsomukseen kotoutuneesta ajattelutavasta. Syyskuun 11. päivän terrori-iskut ovat toki yksi kiinnekohta, sillä silloin koko läntisen maailman turvallisuusdiskurssi nyrjähti uuteen asentoon. Mutta Euroopasta on haettu turvaa jo kauan ennen tuota symbolista päivämäärää.
Jef Huysmans puhuu kirjassaan Politics of Insecurity – Fear, Migration and Asylum in the EU (Routledge, 2006) turvallisuuden ja turvapaikkajärjestelmän keskinäisestä vuorovaikutussuhteesta, eräänlaisesta turvallisuuskytkennästä. Kytkennän rakentaminen on edellyttänyt vuosikymmenien mittaista, johdonmukaista poliittista vaivannäköä, jossa jäsenmaiden ja muiden maiden kansalaisten oikeudet on tarkasti erotettu toisistaan.
Näin tehtiin yhteisön sisäisen vapaan liikkuvuuden osalta jo EY:n neuvoston päätöksessä 1612/68 vuodelta 1968, jossa todettiin, että ihmisten vapaa liikkuvuus olisi EY:n sisämarkkinoilla nimenomaan jäsenmaiden kansalaisten etuoikeus. Päätöksellä haluttiin erottaa toisistaan kansalaiset ja ne muut ihmiset, ja ajatusmallia vahvistettiin tämän jälkeen useissa keskeisissä politiikkapapereissa.
Utu Förbom
5/5/2017
Kommentit (0)
Kommenttia ei voi muokata jälkikäteen.
Puheenaiheet
Tilaa maksuton Puheenaiheet-uutiskirjeemme
Haluan tarkkoja näkökulmia, ajattelemaan houkuttelevia juttuja ja tuoreimmat kuulumiset Rapportilta.