Uusin Hercule Poirot -elokuva yllättää, sillä se on murhamysteerin lisäksi kummitustarina. Goottilaista kauhua edustavat ylellinen, synkkä ja vanha palazzo sekä 1600-luvun lapsiaaveet. Genrevalinta on perusteltu, koska pyhäinpäivään sijoittuva tarina on kuin luotu kauhukuvastoa varten. Syksyinen Venetsian aaveet (A Haunting in Venice; USA, Iso-Britannia, Italia, 2023) tulee myös teatterilevitykseen juuri oikeana sesonkina.
Maailmankuuluisa belgialainen yksityisetsivä Hercule Poirot (Kenneth Branagh) on vetäytynyt viettämään rauhallisia eläkepäiviään hurmaavaan Venetsiaan, mutta ihailijat piirittävät häntä ja anelevat apua. Poirot saa yllätysvieraakseen vanhan ystävänsä, menestyneen dekkarikirjailija Ariadne Oliverin (Tina Fey). Oliver haluaa Poirotin mukaansa kummittelevaan palazzoon orpolasten halloweenjuhlaan ja sen jälkeen spiritistiseen istuntoon. Rapistuneen palatsin omistaa oopperalaulaja Rowena Drake (Kelly Reilly). Kun yksi vieraista murhataan, Poirot lukitsee palatsin ovet ja alkaa etsiä syyllistä.
Venetsian aaveet perustuu Agatha Christien myöhäistuotantoon kuuluvaan salapoliisiromaaniin Kurpitsajuhla (Hallowe’en Party, 1969). Kirjan tapahtumat Englannin maaseudulla on kuitenkin elokuvassa siirretty eksoottisempaan Venetsiaan. Vuoden 1947 Venetsiassa juhlitaan amerikkalaisten sinne mukanaan tuomaa halloweenia eli vanhastaan pyhäinpäivää.
Venetsian aaveet on nautinnollinen katsomiskokemus ja laatuviihdettä. Se on visuaalisesti upea ja dialogiltaan nokkela. Venetsia lumoaa kanaaleineen, kujineen ja palatseineen. Lasten naamiaisjuhlassa esitetty hieno paperinukketeatteri ansaitsee erityismaininnan.
Toisesta maailmansodasta on kulunut pari vuotta. Toisen maailmansodan traumojen käsittely tuo elokuvaan koskettavia ja syvällisiä tasoja.
