Van Gogh – Ikuisuuden porteilla -elokuva keskittyy kärsivän mutta luomisvoimaisen taiteilijan viimeisiin vuosiin
Elisa Helenius
7.3.2019
Lukijoiden tuella
Jälleen yksi elokuva Vincent van Goghista! Ei ole mikään helppo tehtävä tarttua yhden maailman ikonisimmista ja tulkituimmista taiteilijoista filmaamiseen. Tällä kertaa draama keskittyy taiteilijan kahteen viimeiseen elinvuoteen Ranskan Arlesissa, missä hänen taiteensa väriloisto saavutti huippunsa. Van Gogh – Ikuisuuden porteilla perustelee olemassaolonsa kauniilla ja ekspressionistisella kuvauksellaan.
Vincent van Gogh (1853–1890) oli alankomaalainen, postimpressionistinen taidemaalari. Hänen maalauksensa eivät saaneet suosiota hänen elinaikanaan, mutta myöhemmin hänestä tuli yksi maailman arvostetuimmista kuvataiteilijoista.
Viimeksi elokuvateattereissa on nähty maalattu animaatio Loving Vincent (2017), missä takautuvasti tutkitaan van Goghin viimeisiä elinpäiviä tämän kuoleman jälkeen. Van Gogh – Ikuisuuden porteilla -elokuvassa van Goghin kuolemaa ei nähdäkään itsemurhana, vaan ampumisonnettomuutena. Ohjaaja Julian Schnabel kun ei usko van Goghin olleen niin masentunut luomistyönsä huippuvuosina, että olisi ampunut itseään, eikä van Goghin kuolintavasta olekaan täyttä selvyyttä.
Jo 63-vuotias Willem Dafoe (The Florida Project, The Grand Budapest Hotel) on elokuvassa kuin ilmetty van Gogh, vaikka tämä olikin kuollessaan vain 37-vuotias, toki raihnaisessa kunnossa juopottelun, köyhyyden ja mielenterveysongelmien takia. Ennen Arlesiin lähtöä van Gogh pyörii Pariisin taidepiireissä ja aloittaa inspiroivan mutta myrskyisän ystävyyssuhteen kuvataitelija Paul Gaugainin (Oscar Isaak) kanssa.
Etelä-Ranskassa van Gogh nauttii valosta ja hehkuvista väreistä, vaikka saakin kärsiä ymmärtämättömyyttä ja pilkkaa ahdasmielisten kyläläisten osalta. Tukenaan ja mesenaattinaan hänellä on läheinen pikkuveljensä Theo (Rupert Friend), joka taas viettää Pariisissa perinteistä perhe-elämää.
