Rapport

Van Gogh – Ikuisuuden porteilla -elokuva keskittyy kärsivän mutta luomisvoimaisen taiteilijan viimeisiin vuosiin

Nyt voi kerrankin todella sanoa, että elokuva on kuin maalaus.

Van Gogh – Ikuisuuden porteilla -elokuva keskittyy kärsivän mutta luomisvoimaisen taiteilijan viimeisiin vuosiin

Jälleen yksi elokuva Vincent van Goghista! Ei ole mikään helppo tehtävä tarttua yhden maailman ikonisimmista ja tulkituimmista taiteilijoista filmaamiseen. Tällä kertaa draama keskittyy taiteilijan kahteen viimeiseen elinvuoteen Ranskan Arlesissa, missä hänen taiteensa väriloisto saavutti huippunsa. Van Gogh – Ikuisuuden porteilla perustelee olemassaolonsa kauniilla ja ekspressionistisella kuvauksellaan.
Vincent van Gogh (1853–1890) oli alankomaalainen, postimpressionistinen taidemaalari. Hänen maalauksensa eivät saaneet suosiota hänen elinaikanaan, mutta myöhemmin hänestä tuli yksi maailman arvostetuimmista kuvataiteilijoista.
Viimeksi elokuvateattereissa on nähty maalattu animaatio Loving Vincent (2017), missä takautuvasti tutkitaan van Goghin viimeisiä elinpäiviä tämän kuoleman jälkeen. Van Gogh – Ikuisuuden porteilla -elokuvassa van Goghin kuolemaa ei nähdäkään itsemurhana, vaan ampumisonnettomuutena. Ohjaaja Julian Schnabel kun ei usko van Goghin olleen niin masentunut luomistyönsä huippuvuosina, että olisi ampunut itseään, eikä van Goghin kuolintavasta olekaan täyttä selvyyttä.
Jo 63-vuotias Willem Dafoe (The Florida Project, The Grand Budapest Hotel) on elokuvassa kuin ilmetty van Gogh, vaikka tämä olikin kuollessaan vain 37-vuotias, toki raihnaisessa kunnossa juopottelun, köyhyyden ja mielenterveysongelmien takia. Ennen Arlesiin lähtöä van Gogh pyörii Pariisin taidepiireissä ja aloittaa inspiroivan mutta myrskyisän ystävyyssuhteen kuvataitelija Paul Gaugainin (Oscar Isaak) kanssa.
Etelä-Ranskassa van Gogh nauttii valosta ja hehkuvista väreistä, vaikka saakin kärsiä ymmärtämättömyyttä ja pilkkaa ahdasmielisten kyläläisten osalta. Tukenaan ja mesenaattinaan hänellä on läheinen pikkuveljensä Theo (Rupert Friend), joka taas viettää Pariisissa perinteistä perhe-elämää.
Mads Mikkelsen nähdään yhdessä kohtauksessa pappina, jonka ansiosta van Gogh pääsee pois mielisairaalasta. Elokuva on hyvin mieskeskeinen, mutta tarinassa vilahtavat myös maalauksiin malliksi päätyvä majatalon emäntä Madame Ginoux (Emmanuelle Seigner), Theon vaimo Johanna van Gogh (Amira Casar), kylän opettaja ja kaunis lammaspaimen.
Ohjaaja Schnabel (Ennen yötä, Perhonen lasikuvussa) on myös Yhdysvaltojen menestyneimpiä nykytaiteilijoita. Hän on halunnut ohjauksessaan keskittyä ennen kaikkea van Goghin mielenmaisemaan. Kuvaustyyli on myös kokeellinen, ja esimerkiksi van Goghin juostessa myös kamera tärisee juoksuaskelien mukana. Niin kuin usein amerikkalaisten tehdessä elokuvia eurooppalaisista, tässäkin elokuvassa ranskalaiset kyläläiset puhuvat englantia, mutta elokuvan kokeellisen kerrontatyylin takia se ei tunnu niin hupaisalta kuin yleensä. 
Schnabel, 67, haluaa elokuvallaan kertoa, mitä maalaaminen on. Monet van Goghin maalaukset näyttävät heräävän eloon elokuvassa. Kuten elokuvan nimi viittaa, van Goghin huomio on enemmän suuntautunut hänen suhteessaan ikuisuuteen, kuin nykyhetkeen, missä taiteilijan kutsumus tekee hänen elämästään vaikeaa.
 
Ensi-ilta: 8.3.2019 Ikäraja: 12 Pituus: 1 t 51 min. Ohjaus: Julian Schnabel Näyttelijät: Willem Dafoe, Oscar Isaac, Mads Mikkelsen, Mathieu Amalric, Rupert Friend, Emanuelle Seigner

Kommentit (0)

Kommenttia ei voi muokata jälkikäteen.

Viesti:

Nimi:

Puheenaiheet

Tilaa maksuton Puheenaiheet-uutiskirjeemme

Haluan tarkkoja näkökulmia, ajattelemaan houkuttelevia juttuja ja tuoreimmat kuulumiset Rapportilta.

Tietosuojaselosteemme.
Rapport — hyviä juttuja. Lukijat, tekijät, aiheet ja rahoittajat kohtaavat uudella tavalla.