Kuvitellaan tilanne, jossa kaksivuotiaat naapurukset ovat aloittamassa varhaiskasvatuksessa. Heidän lähipäiväkotinsa on pieni ja kodinomainen yksityinen päiväkoti. Lähin kunnallinen päiväkoti sijaitsee kilometrien päässä.
Yksityisen lähipäiväkodin valitessaan perheet saisivat yksityisen hoidon tukea, mutta asiakasmaksua jäisi maksettavaksi silti yli 500 euroa kuussa.
Toisen taaperon perhe on hyvätuloinen, joten heidän valintansa on ilman muuta lähipäiväkoti. Naapuriperheelle yli viidensadan euron maksu on kuitenkin taloudellisesti silkka mahdottomuus. Pakon sanelemana he valitsevat hankalan matkan päässä sijaitsevan julkisen päiväkodin.
Edellä mainittu tilanne on kuvitteellinen, mutta ei kaukaa haettu tai ainoa laatuaan.
Yksityiset päiväkodit eivät ole tasapuolisesti kaikkien saatavilla, sillä Kelan maksama yksityisen hoidon tuki kohdistaa yksityisen varhaiskasvatuksen palvelut väistämättä suurituloisille ja paremmassa sosioekonomisessa asemassa oleville.
Osa kunnista kuitenkin tarjoaa perheitä eriarvoistavaan ongelmaan ratkaisun: varhaiskasvatuksen palvelusetelin, jonka jälkeen perheelle ei yleensä jää maksettavaa enempää kuin kunnallisesta varhaiskasvatuksesta.
