Naurua ja kyyneleitä koomikkoparin matkassa
Elokuvahistorian kenties rakastetuin koomikkopari sai oman nimikkoelokuvansa. Stan & Ollie on sydämellisen hauska ja lempeän surumielinen kuvaus Ohukaisena ja Paksukaisena tunnetun parivaljakon viimeisestä yhteisestä kiertueesta 1950-luvun alun Britanniassa.
Tarmo Poussu
2/1/2019
Stan Laurel ja Oliver Hardy tekivät yhdessä 72 lyhyttä ja 23 pitkää elokuvaa. He aloittivat yhteisen taipaleensa valkokankaalla vuonna 1921 ja tekivät viimeisen elokuvansa tasan 30 vuotta myöhemmin. Charlie Chaplinista, Buster Keatonista ja muista suurista mykkäelokuvan kauden Hollywood-koomikoista poiketen he pystyivät siirtymään ongelmitta äänielokuvaan ja itse asiassa nousivat suosionsa huipulle vasta sen myötä.
Brittiläisen Jon S. Bairdin ohjaama Stan & Ollie käynnistyy vuodesta 1937, jolloin Laurel ja Hardy olivat uransa huipulla, mutta parempaa sopimusta tavoitteleva Laurel ajautuu välirikkoon parivaljakon elokuvia tuottaneen Hal Roachin kanssa. Johdantojakson jälkeen siirrytään vuoteen 1953, jolloin elokuvauransa jo taakse jättänyt ja vuosia toisistaankin erossa ollut kaksikko aloittaa yhteisen teatterikiertueen Britanniassa.
Nuhjuiset hotellit ja puolityhjät teatterisalit eivät vastaa parivaljakon unelmia suuresta paluusta eivätkä Hardyn kasautuvat terveysongelmat helpota tilannetta. Uhrautuvalla työnteolla sinnikäs parivaljakko saavuttaa lopulta jonkinlaisen työvoiton, vaikka sen hinta onkin kova.
Ohukaisen ja Paksukaisen ikonisia hahmoja tulkitsevat brittikoomikko Steve Coogan sekä amerikkalainen luonnenäyttelijä John C. Reilly. Molemmat ovat muuntautuneet hämmästyttävästi roolihahmojensa näköisiksi ja omaksuneet tarkasti heidän kymmenistä elokuvista tutut ilmeensä, äänenpainonsa ja mimiikkansa. Etenkin Reilly tavoittaa Hardyn ulkoisen ja sisäisen olemuksen häkellyttävän hienosti - osin tietysti taidokkaan maskeerauksen avulla.
Tärkeän panoksen elokuvaan tuovat Nina Arianda ja Shirley Henderson parivaljakon luonteiltaan vastakkaisina vaimoina. Ariandan diivamainen ja teräväkielinen rouva Laurel sekä Hendersonin hiirulaismainen, puolisoaan lempeästi hoivaava rouva Hardy muodostavat elokuvassa miestensä veroisen vastakohtaparin.
Elokuvassa nähdään katkelmia Laurelin ja Hardyn useista teatterisketseistä, jotka mukailevat heidän elokuvistaan tuttuja kohtauksia. On oikeastaan hämmästyttävää, miten vastustamatta nämä jaksot jaksavat vieläkin naurattaa, vaikka niiden esikuvina toimivat elokuvat olisivat kuinka tuttuja.
Laurelin ja Hardyn komiikka oli monella tavalla kuin nykyisten Hollywood-komedioiden äärimmäinen vastakohta. Heidän huumorinsa ei koskaan perustunut nopeuteen, hävyttömyyteen tai monisanaisuuteen. Heidän valttejaan olivat päinvastoin hitaus, hyväntahtoisuus ja vähäpuheisuus. Heidän hitaasti syttyvän komiikkansa tyypillisiä rakennuspuita olivat kasautuvat vastoinkäymiset ja asteittain yltyvät yhteenotot. Puhtaimmillaan ja loistokkaimmillaan Laurelin ja Hardyn koominen taide näyttäytyy heidän parhaissa lyhytelokuvissaan - sellaisissa kuin Oscar-palkittu The Music Box (esitetty Suomessa nimellä Muuttomiehet pulassa) vuodelta 1932.
Erinomaisista näyttelijöistään ja yleisestä sympaattisuudestaan huolimatta Stan & Ollie ei elokuvana nouse kovin muistettavaksi. Sen lempeä nostalgia ja viaton huumori tarjoavat miellyttävän lepohetken meluisien ja usein kyynisten nykyelokuvien virrassa. Mutta elokuvan päätyttyä Laurelin ja Hardyn rakkaudella työstetyt näköispainokset alkavat pian haalistua mielessä kuin loppuun ajetun filmikelan heijastamat kuvat valkokankaalla.
Tarmo Poussu
2/1/2019
Kommentit (0)
Kommenttia ei voi muokata jälkikäteen.
Puheenaiheet
Tilaa maksuton Puheenaiheet-uutiskirjeemme
Haluan tarkkoja näkökulmia, ajattelemaan houkuttelevia juttuja ja tuoreimmat kuulumiset Rapportilta.