Kinkkurauha
Kinkkuraivon sijaan ehdotan jouluksi kinkkurauhaa – ihan jokaiseen suuntaan.
Suvi Auvinen
21.12.2018
“Suomi sekosi lihattomasta joulukinkusta”, uutisoi Yle. Ja kuten arvata saattaa, kommenttipalstat sekosivat otsikkovalinnasta. Samoihin aikoihin yrittäjä Jari Sarasvuo twiittasi perheensä vegekinkusta ja sai tämän seurauksena kuulla vievänsä leivän suomalaisen viljelijän suusta ja lähestulkoon hyväksyvänsä seksin alaikäisten kanssa. “Jari Sarasvuo tviittasi vegaanikinkusta - herätti vahingossa kinkkuraivon”, uutisoi Ilta-Sanomat.
Ympäri internetiä on vallinnut pahastuminen, joka johtaa todennäköisesti riitoihin myös tulevissa joulupöydissä. Lihansyöjät sanovat, ettei vegekinkkua saa kutsua kinkuksi. Vääntö sanoista on tietenkin toissijaista sen rinnalla mitä lautasille päätyy, mutta siihen on syy että vegetuotteita nimetään eläinperäisten vastineidensa mukaan: esimerkiksi vegekinkusta ymmärtää heti, mihin tarkoitukseen tuote on joulupöydässä tarkoitettu. Vegekinkku myös kuulostaa hauskalta, sanassa soi muuttuvan maailman tahti. Kyse on myös kulttuurisesta muutoksesta, josta olen kirjoittanut aiemmin. Ja muuten: jos pahastut enemmän vehnägluteenimötkylän kutsumisesta kinkuksi kuin niiden possukinkkujen kohtelusta elämänsä ja kuolemansa aikana, sietää myös tarkastella vakavasti omia prioriteettejaan.
Samaan aikaan sikojen joukkolahtaus joulua varten herättää ymmärrettävästi suuria tunteita vegaanien keskuudessa . “Se ei ole ruokaa vaan murhaa”, kuulee joidenkin sanovan lihansyöjille. Kun eläintuotannon todellisuus paljastuu, ja ihminen sen vuoksi hylkää lihansyönnin, on voimakas reaktio ymmärrettävä. Se ei kuitenkaan laajemmin tarkasteltuna edistä eläinten asiaa, koska se ei saa ihmisiä lopettamaan eläinten syömistä. Vaikka aina löytyy niitäkin, joihin syyllistäminen toimii, on selvää että valtaosa ihmisistä on allergisia aggressiiviselle viestille, joka hyökkää heidän valintojaan vastaan – etenkin kun suuri osa lihansyöjistä pitää lihansyöntiä “normaalina” asiana, joka ei ole arvovalinta. Vallitsevia arvoja pidetään neutraalina asiana, vaikkei näin tietenkään ole.
Kinkusta pahastuminen ja joulupöydässä kuittailu ei auta meitä sen kanssa, että jo ilmastosyistä ihmiskunnan täytyy radikaalisti vähentää lihansyöntiä ja tehdä se nopeasti. Lihansyöjien kiukuttelu vegekinkun nimestä ei vaikuta siihen tosiasiaan, että tulevaisuudessa siat häviävät joulupöydästä. Vittuilemalla ihmisille näiden ruokien nimistä tekee vain itsestään narrin, eikä ylipäätään kuulu hyviin tapoihin arvostella muiden syömisiä. Vaikka vegaanina ainoa mitä haluaisi sanoa lihansyöjille kinkun äärellä on “HYVÄ JUMALA, LOPETTAKAA”, ei se auta eläimiä. Vegaanin tulisi ajatella omaa toimintaansa empatian kautta: miten me voimme toimia niin, että vegevalinnat ovat mahdollisimman monille mahdollisimman helppoja ja kutsuvia? Me emme ole vegaaneja itsemme vaan maailman ja muiden eläinten tähden. Moraalileijailua karsastavat lähes kaikki, emmekä me edistä sillä asiaamme, päinvastoin.
Joulurauhan soisi koskevan ihmisten lisäksi myös muita eläimiä. Sioille joulurauha tarkoittaisi oikeutta elää elämäänsä sikamaisesti porsastellen ilman tehotuotannon kauhuja. Maailmaa muutetaan vegekinkku kerrallaan. Mitäpä jos lihansyöjänä ottaisit kinkun sijaan – tai edes rinnalle – pienen vegekinkun? Kanssavegejä suosittelen viemään mukanaan joulupöytään mahdollisimman paljon mahdollisimman hyvää jouluruokaa: jakakaa hyvää, älkää saarnatko tai syyllistäkö, älkää provosoituko kun provosoidaan vaan vastatkaa ojentamalla pipari. Ne nimittäin ovat lähes poikkeuksetta vegaanisia jokaisen pöydässä.
Suvi Auvinen
21.12.2018
