Sivupolut tekivät elämästä kauniin

Mitä vähemmän tunnet itseäsi, sitä enemmän olet hukassa.
Pasi Sillanpää
11/20/2017
Jokaisessa elämäntarinassa on se kohta, jossa saat valita; annatko tämän jatkua samanlaisena kuin kaikilla muillakin kohtalotovereillasi, vai rakennatko itse oman, muista selkeästi erottuvan tarinasi. Itse päätin synkimmällä hetkellä, että muutan kaikki ikävätkin kokemukset lopulta vahvuuksiksi.
Nyt on lopulta aika iloita siitä, että olin surullinen.
Tähän alkuun on vielä pakko sanoa yksi asia, ennen kuin menen siihen, mitä opin. Kuulin jossakin vaiheessa sanonnan: Hukkuva mies ei voi pelastaa hukkuvaa miestä. Kuten monessa muussakin tilanteessa on usein käynyt, halusin näyttää, että minä olen poikkeus. Valitettavasti siinä asiassa olin väärässä.
Hätätilan tullessa, unohda kipu
Pahimmat sanat, mitkä vaikeimpina hetkinä kuulin ihmisiltä, olivat ne, jotka sisälsivät viestin: "Asioiden onnistuminen on vain sinusta itsestäsi kiinni. Kukaan muu  ei voi elää puolestasi":
Tuo lause on skitsofreninen.
Usein se sanotaan sellaiselle ihmiselle, jolla ei ole enää täyttä kykyä ,eikä mahdollisuuttakaan, vaikuttaa kaikkiin asioihin elämässään. Kun vaikeudet tulevat riittävän suuriksi, niin sinun elämääsi ryhdytään ohjaamaan oman elämäsi ulkopuolelta. Vaaditaan aitoa kylmäpäisyyttä ja norsun hermoja, että siitä tilanteesta jaksaa ja pystyy pääsemään ulos. Siksi en syytä ketään, joka hermostuu kun hänelle jankutetaan, että se on sinusta itsestäsi kiinni, mitä sinulle käy.
Oikea ilmaisu olisi: "Sinulla on mahdollisuus tehdä valintoja, jotka auttavat sinut ulos."
Oleellisinta on se, että ryhtyy tekemään kaikkea sellaista, mitä ei ole kielletty. Aivot on huijattava uskomaan, että mikä tahansa tekeminen voi olla avain eteenpäin. Ainoastaan aivoja huijaamalla pystyt kääntämään ajatuksiasi ikävästä positiiviseksi.
Tee asioita, jotka ovat helppoja
Kävely aivot tyhjänä ei vaadi liikoja. Itse käytin kävelemistä aivojeni selvittämiseen. Kävelystä tuli monta hyötyä. Sain tarvittavaa liikuntaa, en kokenut yksinäisyyttä samalla tavalla kuin kotona ollessani, ja mikä tärkeintä, se auttoi selvittämään ajatuksiani. Ennen pitkää huomasin, että aina kun kävelin tiettyä lenkkiä, suunnilleen samassa kohdassa tapahtui jotakin aivoissa. Minulle tuli idea, jonka halusin kirjata ylös, mutta matkaa oli vielä yli puolet jäljellä. Sen johdosta lenkkini loppupuoli meni hyvin usein merkittävästi nopeammalla tahdilla kuin alku. Ajattelu siis teki hyvää sekä aivoille että kropalle.
Usein ne ideat olivat sellaisia, että väyrysten jälkeen, eli seuraavana aamuna herätessä, ne eivät tuntuneet yhtä hyviltä. Välillä se masensi, mutta taas kävelylle mennessä aivot lähtivät työskentelemään ihan vaistonvaraisesti ja taas ennen puoltaväliä tuli uusi hyvä idea, jonka sitten hylkäsin seuraavana päivänä. Silti se oli hyödyllistä. Opin ajattelemaan monesta eri näkökulmasta käsin. Uskallan väittää, että kävelylenkit muuttivat perusteellisesti tapaani tarkastella asioita. Sen sijaan, että otan kaiken annettuna totuutena, haluan ymmärtää asioita entistä syvemmin. 
Ihan sama mitä teetkin, tee asioita mahdollisimman säännöllisesti. Säännöllinen rytmi pitää sinut kurinalaisena ja kurinalaisuus elämässä kiinni.
Eliminoi kaikki lisävahingot
Suurin virhe, minkä tein, oli se, että vaikeuksien kasvaessa yritin pitää vain julkisivun kunnossa ja ratkaista ongelmla samoilla vanhoilla tavoilla, jotka eivät olleet toimineet aiemminkaan. Siinä sivussa yritin samalla kehittää uutta. Ei se ole oikeasti mahdollista. Ongelmat ajavat tekemään lyhytjänteisiä päätöksiä ja ongelmien sivuuttaminen tulee korkojen kanssa eteen. Ei ongelmista pääse niitä peittelemällä eikä unohtamalla. Ne on kohdattava, ja mitä aiemmin, sen parempi. 
Joidenkin asioiden kanssa murehdin niin pitkään, että asiat myöntämällä olisin jo mennyt hyvän matkaa eteenpäin siinä vaiheessa, kun pahimmat jutut vasta kaatuivat päälle. Kannattaa aina ajatella, että asioiden siirtäminen vuodella eteenpäin, sirtää myös paremman elämän saavuttammista vuodella. Se on hölmöläisen peiton leikkuuta. Pituus pysyy koko ajan samana.
Älä ota itseesi
Tämä on vaikein, eikä siihen kaikki pysty, mutta jos pystyt, olet vahvoilla. 
Sain kuulla kaikenlaista ja kohtasin myös inhottavaa käytöstä. Elämässä onnistumista mitataan armottomilla mittareilla. Usein ne ovat asema, ystävien määrä, talous ja ulospäin näkyvä hyvinvointi. Jos kaikki ovat kriisissä, on helposti pulassa. Työttömän on vaikea saada työtä, ilman ystäviä elävän tukea, taloutensa tuhonneen saada rahaa ja ulkoapäin surkealta näyttävän mitään muutakaan sympatiaa. 
Elämä on julmaa ja minulla on tähän valitettavasti julma ohje. Sinun pitää laittaa itsesi kuntoon tavalla tai toisella. Huolehdi itsestäsi. Menestyjän kannattaa näyttää menestyvältä, mutta epäonnistujan ei kannata näyttää epäonnistujalta.
Koska mittarit ovat armottomat, älä ota niitä itseesi. Ihmiset vain ovat tyhmiä epäonnistujan edessä. Ei heitä voi heidän tyhmyydestään syyttää. He haluavat vain itse olla onnellisia, eivätkä välttämättä näe sitä kontrastia, mikä on heidän oman elämänsä ja sinun elämäsi välissä.
Vaikeuksissa olevia käytetään myös työelämässä hyväksi. Heille voidaan helpommin tarjota huonoa palkkaa ja sopimuksia voidaan katkaista ilman keskustelua. Ensimmäisillä kerroilla nuo asiat vituttavat, mutta vitutukseen ei sellaisenaan voi kuolla. Sinulle tullaan olemaan ikäviä, mutta älä ota sitä itseesi.
Lopuksi sinun kannattaa sallia itsellesi uudet ajatukset. 
Monen asian ratkaisemisessa suurin ongelma on se, että ajattelemme aina samalla tavalla ja päädymme aina samoihin johtopäätöksiin. Ajan kanssa huomasin omalla kohdallani, että mitä enemmän ajattelin, sitä enemmän hain täysin uusia ajatuksia ja ajatusmalleja. Lukeminen ja erityisesti kirjoittaminen ja keskustelu, minkä tahansa aiheen ympäriltä, olivat minun keinojani. 
Kirjoittaminen ja keskustelu muuttivat lopulta koko ammatillisen minäni. Käytännössä löysin uuden ammatin itselleni ja sain rakennettua uskottavuutta. Uusi ammatti toi minulle uutta virtaa ja löysin sen kautta kehittymisen halun. Noin neljässä vuodessa olen melkein huomaamatta kehittänyt myös oman tyylini ja löytänyt paljon ihmisiä, jotka jakavat monia ajatuksiani.
Neljä vuotta sitten koin olevani yksin, kaikkien hylkäämä ja kaikin tavoin epäonnistunut ihminen. 
Tänään minulla on yleisö, jolle olen kiitollinen kaikesta. Sillä teidän kauttanne olen saanut arvostusta myös muualla. Yksittäinen somen tykkäys voi joskus olla ratkaiseva potku eteenpäin. Satojen tykkäysten vaikutus on siihen verrattuna eksponentiaalinen.
Kun minulle nyt sanoo, että ihminen on oman elämänsä herra, allekirjoitan kaiken. Kuulun kuitenkin niihin ihmisiin, joiden on pitänyt tehdä ensin kaikki mahdollinen väärin ja vasta sitten panostin omaan asenteeseeni. 
Neljä vuotta sitten pieni tuulenvirekin riitti kaatamaan minut. Tänään siihen tarvitaan aika paljon enemmän. 
Kalliit oppirahat, toivottavasti koulutus osoittautuu hintansa arvoiseksi.