Puut rätisevät, punakeltaiset liekit kurkistelevat ujosti nuotioon pinottujen halkojen lomasta. Tuli kuumottaa jalkoja ja kevättalven aurinko saa siristelemään silmiä. Nuotiotuli, niin monen suomalaisen mielen lepo ja tarinoiden paikka. Nyt vieressäni istuu ympäristö- ja ilmastoministeri Emma Kari. Olemme Evon retkeilyalueella Hämeenlinnan kupeessa keskustelemassa alueelle suunnitellusta, maailman ensimmäisestä tiedekansallispuistosta. 

Tasan kaksi vuotta sitten käynnistyi hanke, josta on innoissaan laaja tiedeyhteisö, alueen toimijat sekä kansalaiset. Myös kansainvälinen media on kiinnostunut ainutlaatuisesta tiedekansallispuistoajatuksesta. Mistä siis enää kiikastaa? 



Politiikasta tietty.

Vihreä ympäristöministeri Kari on avoimen innostunut tiedekansallispuistosta.

- Suomalaisilla on rakkaus koulutukseen, tieteeseen ja luontoon, Kari luettelee silmät loistaen.  - Nämä kaikki yhdistyvät hienosti tiedekansallispuistossa. 

Hän muistuttaa myös taloudellisista hyödyistä, joita aiemmat kansallispuistopäätökset ovat tuoneet alueille. Hän ottaa esimerkiksi Hossan, jossa aluetaloudelliset vaikutukset kaksinkertaistuivat kansallispuiston myötä.

Metsähallituksen tilastojen mukaan keskimäärin kansallispuistoissa kävijöiden rahankäyttö tuo lähialueelle yli 10 euroa jokaista puiston retkeilypalveluihin ja luontokeskuksiin sijoitettua euroa kohti. Matkailualueilla hyötysuhde on vielä tätä korkeampi. Isojen kaupunkien ja pääkaupunkiseudun läheisyydessä korostuvat puolestaan lähivirkistys- ja terveyshyödyt.

Viime kesäkuussa Evon tulevaisuutta pohtinut, ympäristöministeriön asettama,  alueellinen työryhmä, esitti Evolle tiedekansallispuistoa,  Helsingin yliopiston vetämän työryhmän esityksen mukaan kansallispuisto turvaisi alueen luonnon ja sen monimuotoisuuden, olisi luonnonlaboratorio korkeakouluille ja tutkimuslaitoksille ja tekisi tieteestä kansantajuista. 

EVON ALUETTA KEHITETÄÄN KAKSILLA RATTAILLA

Nuotion ääressä ei istu jakamassa innostuneita ajatuksiamme keskustalainen maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä. Hänellä on toisenlaisia suunnitelmia Evon kehittämisestä. Leppä ilmoitti loppuvuodesta 2021 uudesta työryhmästä, joka alkaisi pohtia alueen kehittämistä  retkeilyalueena.  Tiedekansallispuistosta keskustelu ei kuulu toimeksiantoon.

Mitä ihmettä ? Tiedekansallispuistohankkeen alullepanijat huokaisivat ja ihmettelivät, mistä on kyse. Alueellisessa työryhmässä oli pyritty kuulemaan laajasti eri osapuolia. Mutta ilmeisesti ei riittävästi kaikkien mielestä.  Lepän vuodenvaihteessa aloittanut työryhmä on suurinpiirtein saman kokoinen kuin jo lausuntonsa jättänyt ryhmä. Koostumukseltaan ryhmät sen sijaan eroavat paljon toisistaan. Helsingin yliopiston ryhmässä korostui asiantuntemus, maa- ja metsätalousministeriön ryhmässä eri intressiryhmät.

Ympäristöministeriössä asiaa eteenpäin vievä ministeri Kari toteaa sovittelevasti, että asiaa tarkastellaan nyt monesta suunnasta.  Hän muistuttaa, että aika poliittiselle keskustelulle on viimeistään sen jälkeen, kun maa- ja metsätalousministeriön työryhmä on jättänyt kesäkuun lopussa oman Evoa koskevan mietintönsä. Vasta sitten aletaan miettiä, mille tosissaan ryhdytään. 

Karin toive on, että päätös saadaan aikaan tämän hallituskauden aikana. Hän on myös hyvin toiveikas lopputuloksen suhteen:

- Uskon yhdessä tekemiseen, toisten kuuntelemiseen. On tietysti ymmärrettävää, että tähän liittyy huolia.

Nuotion hehkun ulkokehällä seisoskelee tummatukkainen nainen muhkeassa villapaidassa. HAMK:n biotalousosaamisen yksikön johtaja Mona-Anitta Riihimäki on ollut mukana molemmissa ryhmissä. Riihimäki korostaa, että MMM:n työryhmä on vasta alkuvaiheessa eikä sen lopputuloksista voi vielä sanoa mitään. Kun hän pyynnöstäni vertaa kahta työryhmää toisiinsa, hän arvioi MMM:n ryhmässä painottuvan enemmän alueen liiketoimintamahdollisuudet. Myöskään Riihimäki ei lämpene vastakkainasettelulle.  Hän korostaa, että tuoreen työryhmän keskusteluissa ei ole noussut esille vastakkainasettelua ympäristöministeriön hankkeen kanssa. 

PUUHAMIEHIÄ IHMETYTTÄÄ JAHKAILU

Kaikki eivät jaksa olla yhtä kärsivällisiä. Hankkeen “in the field” -ryhmä eli kaksi vuotta sitten tiedekansallispuistosta aloitteen tehneet Pepe Forsberg, Niko Nappu ja John Loehr ovat jo varsin kyllästyneitä kaksi vuotta kestäneeseen soutamiseen ja huopaamiseen ainutlaatuisen hankkeen ympärillä.  Innostus ja sitoutuminen on ollut laajaa ja hanke uniikki valttikortti Suomelle. Sitli lopputulos on vielä hämärän peitossa. 

Kolmikosta Nappu, Päijänteen Luonnonperintösäätiön, PLUPSin toiminnanjohtaja, istuu vieressäni nuotiolla ja kertoo tuskastuneena, miten hänen on vaikea ymmärtää, miksi maailmankin mittakaavassa ainutlaatuisen tiedepuiston merkitystä ei ymmärretä meillä.  Hankkeella on toki vielä valtavasti mahdollisuuksia menestyä, kun poliittinen hiekkalaatikkoleikki on saatu loppuun.

- Pitää muistaa, että Evo on iso, kansallispuisto on vain osa sitä, Nappu muistuttaa ja sanojensa vakuudeksi avaa käsivartensa levälleen.    

- Kokonaisuudessa Evon alueelle jäisi vielä runsaasti tilaa retkeilyyn myös kansallispuiston ulkopuolella, hän jatkaa. 



Kansallispuisto-ajatus koskee vain 4800 hehtaaria Evon valtion omistamasta 8500 hehtaarin kokonaispinta-alasta. Koko Evon alue on huimasti isompi, yli 20 000 hehtaaria.  Nappu hehkuttaa, miten kansallispuisto suojelisi laajan, paikoin erämaisen metsäalueen. Usein muistutetaan, miten vanhoista metsistä on Etelä-Suomessa enää vähän jäljellä. 

- Vähän on laimea sana. Niitä on järkyttävän vähän ja pirstaleisesti. Evolla on mahdollisuus suojella isompi metsämanner, Nappu sanoo painokkaasti.

Savu pyörähtää nuotiossa, puiden välistä kimaltelee keväinen hanki. Aurinko on kulkenut  jo hyvän matkan. On aika lähteä.