Hain työpaikkaa. Se oli omalta alaltani, mukavan kuuloinen paikka ja varmasti palkkakin kilpailukykyinen. Kun sain kutsun työhaastatteluun, vedin hakemukseni pois. En halunnutkaan paikkaa. En itse halua asiassa mitään paikkaa.
Olen freelancer, viestintäyrittäjä. Tykkään työskennellä näin: olen vapaa ja itseni pomo. Muodikkaalla hashtagilla ilmaistuna olen #girlboss*
Sellainen haluaa olla moni muukin. Media-alalla johtotehtävissä työskentelevä tuttuni kertoi rekrytoinnin olevan nykyisin vaikeaa, kun hyvät tyypit eivät halua kuukausipalkkaisiin töihin. He haluavat olla freelancereita: kirjoittajia, tuottajia, bloggaajia, tubettajia, kustannustoimittajia – mistä vain eniten pitävätkin. Ahdistava, sitova työpaikka kellokortteineen ja maanantaipalavereineen ei heitä kiinnosta. Ei, vaikka niitä seuraisi säännöllinen tilipussi. Freelancereiden ansioihin verrattuna ihan mojovakin.
Nimittäin muutama vuosi sitten Tilastokeskus teki tutkimuksen** itsensätyöllistäjistä Suomessa. Tutkimuksen mukaan itsensä työllistävät toimittajat ja muut kulttuurityöntekijät tienaavat alalla palkkatyötä tekeviin verrattuna todella kurjasti. Vapaus kuitenkin houkuttaa rahan kustannuksella, ilmeisesti.
Media-alan töihin on toki edelleen paljon hakijoita. Mutta ei heitä, joita eniten haluttaisiin. Ainakaan aina. Ne ”hyvät tyypit” (tai ehkä rekrytoijien mielestä jopa parhaat) elättävät itsensä yrittäjinä, ja nauttivat palkkioistaan ja vapaudestaan täysin siemauksin. Ja ehkä nuo tuttavani mainitsemat henkilöt ovat tilastoista poiketen hyvin tienaavia freelancereita. Heitäkin on.
Esimies-tuttavani kuvailema tilanne palkkaamisen vaikeudesta on uutinen! Jos tilanne jatkuu tällaisena, sen on ennen pitkää vaikutettava työn käytäntöihin. Ovatko yhä useammat media-ja kulttuurialan ammattilaiset jatkossa freelancereita? Vai alkavatko työnantajat lisätä jouston mahdollisuuksia työpaikoilla? Hyvin moni taitava ihminen haluaa perinteisen kuukausipalkkaisen työn, mutta entä jos yhä useampi ei?
Miksi sitten itse hain alussa mainittua paikkaa? Ehkä hetken mielijohteesta. Tai kenties testatakseni markkina-arvoani työmarkkinoilla? Tai sellaisena hetkenä kun #girlboss -identiteetti ei tuntunut tuovan riittävästi tuloja asuntolainan maksuun. Tai ehkä koin, että minun kuuluu haluta vakituinen työpaikka. Myönnän, että olen ollut viimeisen vuoden kuluessa parikin kertaa vastaavassa tilanteessa.
Mutta en ole poikkeus. Työhakemusten poisvetämistä on liikkeellä.
*Hashtagia #girlboss on levitetty erityisesti Sofia Amoruson samannimisen kirjan (2015) myötä. Yritteliäästä oman elämänsä pomon tarinasta on tehty myös Netflix-sarja (2017).
