Museot joutuvat kilpailemaan digiviihteen kanssa — museoversumi ja virtuaalilasit herättävät historian eloon
Juho Paavola
4/4/2024
Kuvitus: Nunnu Halmetoja
Kuuntele juttu tästä.
0:00
0:00
Muutama näyttö, joiden takana hihkuu innostunut mies. Ei vaikuta museolta, mutta pian se voi sitä ollakin. Mies on Janne Tamminen, Keski-Uudenmaan XR-museo -hankkeen johtaja. Antaa hänen kertoa, minkä äärellä tässä nyt asiaa ihmetellään.
– Haluamme, että historia voi olla kivaa ja että museosisällöt menisivät vähän Hollywood-suuntaan. Totta kai haluaisimme ennen kaikkea saada sellaiset ihmiset innostumaan museoista, jotka siellä eivät vielä käy, Tamminen kertoo.
Hän myöntää hymyssä suin, että hankkeen nimi on hieman pelottava ja kökkö. XR-museo on kuitenkin vasta työnimi ja jalostuu nimikilpailulla kevään aikana. Yhtä kaikki, vielä alkuvaiheessa olevassa hankkeessa kehitetään menetelmiä luoda museonäyttelyitä digitaalisten työkalujen avulla.
Tähän asti Järvenpäässä on XR-hankkeessa toteutettu museoalan virtuaalinen keskustelustudio ja muunnettu joitakin museokohteita, kuten Villa Kokkonen, virtuaaliseen 3D-muotoon. Parhaillaan Järvenpäässä ollaan kuitenkin aloittelemassa koko homman todellisen pihvin paistamista.
Se merkitsee virtuaalimaailmaa, jossa kävijä voi VR-lasit päässään sukeltaa konsolipelin tavoin historian pyörteisiin. Ensimmäisenä kokeiluna on vanhan Keravan valtatien miljöö, josta Tammisen johdolla parhaillaan rakennetaan 3D-virtuaalimaailmaa.
– Ihminen voi pelinomaisesti liikkua paikasta toiseen ja tarkastella VR-lasien kautta tien ja sen varren talojen rakentumista eri aikakausina. Myöhemmin itselleen voi luoda avatarin ja katsoa historiallisia tapahtumia erilaisista näkökulmista. Se voi syventää oppimista ja asioiden ymmärtämistä, Tamminen näkee.
Suunnitelmissa on myös esimerkiksi viedä katsoja VR-laseilla vanhan huonekalutehtaan tuotantolinjoille ja ampumaan jousella Tivoli Sariolan telttaan sadan vuoden taakse.
Museot eivät ole seiniä vaan tietoa
Pitemmän päälle XR-hankkeessa kysymys on siitä, mitä museo voikaan olla. Vastauksessa pääsee jo aika pitkälle, kun katsoo nykypäivän konsolipelien unenomaisen realistisia grafiikoita.
– Kaikki mitä voidaan tehdä peleissä, voidaan tehdä myös museossa. Peliteknologia antaa valtavasti työkaluja historian esittämiseen, Tamminen sanoo.
Suomalaisen museotoimen grand middle-aged man, Kansallisgallerian pääjohtaja Kimmo Levän mielestä museoiden uudistuminen digitaalisuuden keinoin on välttämätöntä. Museot happanevat, jos ne eivät muutu ajan, teknologian ja kulutustottumusten mukana. Pieni verkkosivunäpräys ei riitä, tarvitaan enemmän.
– Musiikki on siirtynyt Spotifyhyn ja AppleMusiciin, kirjat Amazoniin ja Bookbeatiin, elokuvat Netflixiin ja ihmiset maksavat niistä. Museot tarvitsevat oman Netflixinsä, jonka kautta digitaaliseen kuluttamiseen tottuneet ihmiset voivat käydä näyttelyissä, Levä sanoo.
Hieman sellainen Keski-Uudenmaan XR-museohanke voi olla. Jotta virtuaalimuseot voivat lyödä läpi, on sekä museotoimessa että myös kävijöiden mielissä museon konsepti ajateltava uusiksi. Levä huomauttaa, että museo mielletään nykyisinkin analogiseksi palveluksi tai rakennukseksi. Bilbaon Guggenheimin, Lontoon National Galleryn tai härmäläisen Ateneumin tapauksessa se on perusteltuakin. Usein museorakennus on kuitenkin toissijainen.
– Museon tehtävähän ei kuitenkaan ole rakennuksen ylläpito, vaan kokoelmien ylläpito, näyttelyjen kuratointi ja sisällön jakaminen yleisölle, Levä sanoo.
Silloin kun tarvitsimme kolikkoja soittaaksemme isoäidiltä lihapullia, siihen riitti paikallislehdessä ilmoittava museorakennus hyvin. Sitä maailmaa ei vain enää museonäyttelyiden ulkopuolella ole.
– Ihmisten kulutuskäytös on muuttumassa digital first in mind -suuntaan, eli digitaalista palvelua ajatellaan jo ennen analogista palvelua. Onko museoala jostakin syystä ainoa, johon tämä trendi ei ulottuisi, vaikka se osuu kaikkiin muihin kulttuurimuotoihin, Levä kysyy.
Museokokemuksia pelien tapaan
Harva asia on hyvä tai paha, ei digitaalisuuskaan. Vaikka kännykät on liimattu jokaiseen käteen, digitaalisuus ei ole pelkkä keskittymiskykyämme rotan lailla nakertava uhka. Ei tosin automaattisesti mahdollisuuskaan.
Kyse on työkalusta, jota on osattava suunnitella ja käyttää, huomauttaa digitalisointeihin erikoistuneella Futuricella lead designerina työskentelevä Saara-Henriikka Mäkinen. Hän on ollut suunnittelemassa monia museo- ja näyttelykokonaisuuksia, parhaillaan Digitaalista Kuvataiteen taloa.
– Oleellista on se, että ensin mietitään, minkä ongelman digitaalisuus näyttelyssä tai museossa voi ratkaista. Vasta sen jälkeen voi miettiä, mitä tehdään ja miten, Mäkinen sanoo.
Elämme jo nyt aikaa, jossa suuri osa töistämme, askareistamme ja myös vapaa-ajastamme tapahtuvat verkon kautta jollakin tavalla digitaalisesti. Museot ja näyttelyt ovat muuttuneet viimeisiksi turvasatamiksi, joissa olemme joutuneet altistumaan omille ajatuksillemme. Onko sekin meiltä vietävä?
– Maailma ja ihmisten tavat muuttuvat. Jos museo keksittäisiin nyt, en ole ihan varma, keksisimmekö ensimmäisenä sitä rakennusta, Levä sanoo.
Se on ihan relevantti pointti. Joskus museossa on parasta kahvila ja sen ihanassa miljöössä siemaistu eskapistinen punaviini. Aika usein kiinnostava museo on kuitenkin omiin koordinaatteihin nähden väärässä paikassa, tai sitten sinne ei muuten vai tule lähdettyä.
– Ja on niinkin, että suurelle osalle ihmisistä museoon pääseminen voi olla erilaisista syistä vaikeaa. Virtuaaliset näyttelyt voivat olla monelle heistä saavutettava vaihtoehto, Mäkinen huomauttaa.
XR-museon työkaluja luodaan erityisesti nuorten houkuttelemiseksi, mutta toinen kiinnostava ryhmä ovat ikääntyvät suuret ikäluokat. Muutaman vuoden kuluessa yhä useamman on vaikea päästä museoon, vaikka haluaisikin.
– Ylipäätään on mietittävä sitä, miten virtuaalisuutta voidaan kehittää eri käyttäjäryhmille. Ajatus siitä, että ihminen tulee museoon, on käännettävä ympäri. Miksei museo voisi tulla ihmisten luo, kun teknologia kerran tekee sen mahdolliseksi, Tamminen miettii.
Digitaalista palvelua ajatellaan usein jo ennen analogista palvelua. Onko museoala ainoa, johon tämä trendi ei ulottuisi, vaikka se osuu kaikkiin muihin kulttuurimuotoihin?
Tämä juttu on Aiherahoitettu artikkeli. Jutun tilaaja on XR-museo.
Rapportin Aiherahoitetussa artikkelissa tilaaja tuo toimittajan haluamansa aiheen äärelle. Toimittaja kirjoittaa jutun itsenäisesti.
Jutun asiasanat:
museot
digitaalisuus
virtuaalitodellisuus
Juho Paavola
4/4/2024
