Reilu kymmenen vuotta sitten psykologit kävivät kiivasta keskustelua traumaterapiasta. Suomessakin oli tuolloin yleistynyt tapa, että erilaisten onnettomuuksien jälkeen pelastusalan ammattilaisille ja muille osallisille annettiin traumaterapiaa, jossa tilannetta puitiin traumaan erikoistuneen terapeutin kanssa.
Traumaterapiassa käytiin läpi mitä oli tapahtunut ja millaisia tunteita tilanne oli herättänyt, ja terapeutti saattoi istunnon aikana käyttää silmänliiketerapiaa, jonka uskottiin ehkäisevän muistijälkiin liittyvää ahdistusta.
Traumaterapiasta kehittyi tieteellinen kiistakysymys, kun tutkimukset paljastivat, että traumaterapiaan osallistuneet selvisivät trauman jälkiseuraamuksista usein huonommin kuin ilman terapiaa. Vaikuttaa siltä, että trauman käsittely heti tapahtumien jälkeen vahvisti traumaattisten tapahtumien muistijälkeä, jolloin ihmisten oli vaikea päästä elämässä eteenpäin.
Muistikuvat traagisista tapahtumista aiheuttavat stressiä ja univaikeuksia ja paniikkikohtauksiakin. Sen sijaan ihmiset, jotka palasivat arkeen nopeasti ja työnsivät negatiiviset ajatukset pois mielestään vaikuttivat pääsevän elämässään paremmin eteenpäin.
Eräässä tutkimuksessa peräti osoitetaan, että jos ihmiset pelaavat traumaattisen tapahtuman jälkeen Tetristä, he selviävät traumasta paremmin kuin traumaterapiaa saaneet, koska keskittyminen johonkin muuhun kuin omiin negatiivisiin tunteisiin heikentää trauman yhteyttä negatiiviseen emootioon.
