Sauna-Suomi, osa 2: Etelä-Pohjanmaa
Heli Blåfield
6/22/2017
”Hyvä jätkät! Missä väkevät?” Energiataso nousee nytkähtäen, kun numero 18, aktiiviurallaan 15 veikkausliigamaalia tehnyt hyökkääjä, ehtii kentältä sisään kuplahallin saunaosastolle. Seinäjokelainen kutosdivarin jalkapallojoukkue Apollo on juuri voittanut kotipelissä Teuvan Pallon 8-2. ”Nyt on ansaittu saunailta paikallaan”, Seinäjoen ”pinkit koirat” postaavat Facebook-sivulleen. Pukuhuoneen jääkaapissa on olutta, siideriä ja lonkeroa. Tiskipöydälle perustetaan tukkimiehen kirjanpito, jolla sihautetut karhutaan myöhemmin. Apollo pelaa nyt kolmatta kauttaan. Edesmenneen seinäjokelaisseuran nimi ja vaakuna herätettiin henkiin saunaillassa Kuortaneella, kun joukko entisiä ammattijalkapalloilijoita etsi peliporukkaa aktiiviuransa jälkeen. Päätettiin, että kokoon pitää saada tarpeeksi iso porukka, jotta pelin voi hyvällä omalla tunnolla jättää väliin mökkireissun tähden. Pelaajilta edellytettiin menneisyydessä pelejä vähintään kakkosdivarissa, ikähaitari on venynyt parikymppisestä yli viisikymppiseen. Yksi on poliisi, toinen kirurgi, kolmas pankinjohtaja, neljäs ”entinen yrittäjä”. Pelipaidoiksi valittiin vaaleanpunaiset. Harrastuksesta kertyneet tuotot päätettiin kerätä hyväntekeväisyyteen (tällä kaudella Apollo kerää rahaa vähävaraisille perheille). Ja joukkueen saunailta - se linjattiin järjestettäväksi kerran kuussa. ”Ennen kuin oltiin Kuortaneelta ehditty takaisin Seinäjoelle, oli jo tilattu 200 pinkkiä kaulahuivia.”
Tänään kesäkuisena torstaina sauna lämpeää pelistadionin vieressä tytisevän Wallsport-kuplahallin toisessa kerroksessa. Löylyhuoneen ikkunat antavat kuplahallin pelikentille. Pefletit revitään isolta rullalta. ”Ei se ole joukkue Suomessa jolla ei tämä saunahomma kuulu kuvioon. Sauna hitsaa joukkueen yhteen”, sanoo joukkueen kapteeni, numero 24 löylyssä istuessaan. Kapteenin vasen olkavarsi on mustana tatuoinneista, uusimpana koiran silhuetti. Valkoinen länsiylämaanterrieri jouduttiin lopettamaan 16-vuotiaana. Se oli isännälle kova paikka. Joukkuekaverit ymmärtävät; yksi on jo alkanut valmistautua ajatukseen 11-vuotiaasta koirastaan luopumisesta, toinen muistaa olleensa äidilleen vihainen kuukausikaupalla tämän lopetettua perheen mäyräkoiran. ”Saunajutut muuttuu vuosien myötä”, miehet nauravat. ”Enää ei puhuta naisista tai naimisesta. Ei ole tarvetta. Näytöt on annettu.” Mutta intiimejä puhutaan silti. Koiristaan kertoessaan miehet melkein liikuttuvat. ”Saunassa jutut menee syvällisiksi heti. Tuijotetaan kaikki kiuasta. Se sopii suomalaiselle miehelle, että tuijotetaan kiuasta ja puhutaan. Kaikilla sama kiintopiste.” Ja miesten kesken hyvä tahto: ”Vittuilu kuuluu kentälle ja pukukoppiin, mutta saunaan se ei kuulu.”
Vakavan puheen vastapainoksi Seinäjoen Apollon pelaajilla on kevyempi saunarituaali, joka tosin tänään jää toimittamatta puuhamiehen puuttuessa (tai ehkä toimittajan ja kuvaajan läsnäolo hillitsee). Rituaalissa läpsitään löylykauhalla toisen sisäreisiä, suusanalliset kuvaukset antavat ymmärtää, että kipeästi. Pukuhuoneen puolella maalivahti numero 76 ja puolustaja numero 19 ovat käyneet muiden yllytyksestä kädenvääntöön. ”Meikäläinen on ainoo joka joutuu aina vääntämään”, 19 valittaa. Aktiiviurallaan hän peräsi peräti seitsemän kautta Norjan liigassa. Siellä saunaillat eivät kuuluneet joukkue-elämään yhtä elimellisesti kuin Suomessa. ”Mutta oli sielläkin pukukoppiin sauna rakennettu. Edelliset suomalaispelaajat olivat sen sinne saaneet.”
Sauna-Suomi-sarjassa vieraillaan löylyissä kaikissa Suomen maakunnissa. Seuraavana vuorossa Etelä-Savo.
Heli Blåfield
6/22/2017