Sauna-Suomi, osa 15: Päijät-Häme
Heli Blåfield
9/1/2018
Viitisentoista kilometriä Lahden keskustasta metsään päin sijaitsee peltotien varressa Koiskalan kylä. Tien päässä muutaman talon rykelmää vartioi saksanpystykorva Hippu sekä bostoninterrierit Mosse ja Seppo. Hippu muutti tänne perheineen kolme vuotta sitten juhannuksena. Perheen muut jäsenet Tea, 40, Jukka, 42, Niilo, 6, ja Reko, 9, sekä kissat Faxi ja Fredi pyörivät takapihalla juuri paikoilleen saadun paljun ympärillä.
Tänään Mossen ja Sepon isännät Mirja ja Make sekä lähitalojen Tero ja Ville kokoontuvat tänne naapurin poreammeen vihkiäisiin.
“Kukaan ei valita mitään. Kaikki sopeutuu kaikkeen. Kaikki jeesaa toisiaan, vaikka kaikilla on oma elämä”, Mirja kuvaa naapuruston henkeä. Vaikka pihan palju on upouusi, ovat tällaiset illat tyypillisiä Koiskalan kylällä. Toisinaan lämpiää Mirjan ja Maken savusauna, toisinaan tämä Tean ja Jukan jatkuvalämmitteinen. Saunan jälkeen illat jatkuvat yhteisellä pellolla, jonne on pystytetty grillikota ja toisinaan kokkopuut.
“Aamulla käydään sitten katsomassa, mitä pellolle on viimeisiltä istujilta jäänyt.”
Tea on ammatiltaan hieroja, Jukka oman maanrakennusyrityksensä pyörittäjä. Talo on Jukan itse rakentama - ja talon sauna isännän taidonnäyte. “Se oli se, minkä mä sain ihan itte sisustaa”, Jukka sanoo.
Saunan sisäpinnat ovat tummat, ja kun valot jättää sytyttämättä, laskeutuu saunaan vanhanajan saunan tunnelma. Vain tulipesä loimottaa kiukaan alla, ja lasitiilet päästävät suihkuhuoneesta lempeän valonkajon. Usein isäntä makaa täällä löylyissä vain älypuhelin seuranaan.
“Mulla on kännykän käyttöikä kolme kuukautta.”
Kun naapuruston miehet aloittavat saunomisen, naiset ja pojat korkkaavat paljun. Jukka sai sen bisnesyhteyksiensä tähden hyvään hintaan Virosta - samalta tehtaalta missä suomalaisenkin maahantuojan monta tonnia kalliimpi palju olisi valmistettu. Mirja painaa yhdestä napista ja saa käyntiin poreet. Toisesta napista syttyvät kuulemma terapeuttiset värivalot veden alle.
Paljulla nautitaan valkoviiniä ja limsaa, saunassa olutta. Naapurin Ville toi tullessaan paljun nurkalle lavallisen A. Le Coq -tölkkejä. Keittiössä tuoksuvat Tean tekemät pitsat.
“Tää otettiin sillä meiningillä, että aikuinen kun istuu alas, niin saa olkapäät veteen”, Tea esittelee paljua. Ja tosiaan: amme on tavallista syvempi. Mirja ja Tea uppoavat poreisiin kaulaa myöten.
“Talvella tässä voisi istua pipo päässä tuntikaupalla”, Mirja suunnittelee.
Yksitellen miehet purkautuvat saunasta paljuun - viimeisenä Ville, joka tunnetaan naapuruston pahimpana löylyniskijänä -, ja lopulta vedessä on koko kahdeksanhenkinen naapurusto. Hippu, Faxi ja Fredi vilkuilevat ihmisten touhuja kauempaa.
Kylvyn jälkeen miehet palaavat saunaan ja Jukka pääsee esittelemään kiuastaan. Kiviä on kerätty keon lisäksi pitkälle hormin kylkeen. Asettelu oli pitkä prosessi. Viiteen kertaan Jukka kekosi kivet, lämmitti saunan, testasi löylyt, purki ja kekosi uudestaan. Näin löytyi systeemi, jossa kiukaan etureunan isommat kivet antavat leppeät löylyt ja hormia lähimmäksi kootut pienet kivet sylkevät tiukemmin.
Tässä talossa sauna lämpiää vähintään neljä-viisi kertaa viikossa, talvella joka päivä. Viikonloppuisin Jukka voi käydä saunassa aamulla ja illalla.
Taas lauteilla viihtyy pisimpään Ville. Lopulta löylymestari tepastelee paljulle iho aivan punaisena. “Ei hyytyny kyllä, täytyy myöntää”, hän kehaisee kiuasta.
“Parhaat löylyt onkin sellaset, että kynnet irtoo sormista”, vastaa Jukka.
Ilta alkaa hämärtyä ja metsän takaa, Lahden mäkimontulta, kantautuvat Cheekin jäähyväiskeikan äänet. A. Le Coqit sihahtelevat auki, ja paljussa aletaan suunnitella jatkoja yhteispellolla. Olisiko tänä yönä kokon polttamisen aika?
Sauna-Suomi-sarjassa vieraillaan löylyissä kaikissa Suomen maakunnissa. Sarja ilmestyy kirjana vuonna 2019.
Heli Blåfield
9/1/2018