Sauna-Suomi, osa 13: Pohjois-Pohjanmaa
Heli Blåfield
6/25/2018
Oulun Myllyojan kaupunginosassa, korttelin päässä jokirannasta, seisoo keltainen puutalo, jota perhe kutsuu Kanervatieksi. Tänne muutettiin 30 vuotta sitten, kun lapsia oli kolme.
”Yläkerrassa oli neljä makuuhuonetta. Suurin piirtein tiedettiin, että neljä lasta on tulossa. Minulla oli semmoinen usko, että omakotitalo on lapsiperheelle paras”, muistelee perheen isä Heikki. Nyt Kanervatien tarina on päättymässä, tämän perheen osalta. Kuukauden kuluttua talon pitäisi olla tyhjä uusia asukkaita varten. 30 vuoden muistojen pakkaaminen ja läpikäyminen on kova homma. Työhuoneen seinällä roikkuu vielä 15 vanhan rannekellon kokoelma, portaikossa Mannerheim-taulu ja kaunis kuvakudos. Divari haki kirjoista jo suurimman osan, enää Eino Leinon kootut odottavat olohuoneessa.
Vaikka kaikki neljä lasta ovat jo aikuistuneet ja klaaniin on syntynyt lapsenlapsiakin - tänään Kanervatien pihalla juhlittiin yhden syntymäpäiviä - on talo säilynyt perheen tukikohtana. Nyt kellarin sauna lämpeää isä-Heikille, hänen pojalleen Antille ja Antin 9-vuotiaalle pojalle Nuutille. Riisuessaan vaatteita autotallin puolelle Antti muistelee, miten saunaillat täällä olivat lapsena kohotettuja hetkiä: Saunan jälkeen sai hedelmälimsaa, tarkasti tasan neljään lasiin jaettuna. ”80-luvulla se oli niin harvinaista.” Kun Antti sisaruksineen oli lapsi, perhe saunoi yhdessä kerran viikossa. Nykyisin Kanervatien puukiuas lämpeää joka toinen tai kolmas viikko. Isovanhemmat ovat ottaneet hommakseen myös lastenlasten saunottamisen.
Saunassa odottaa yllätys. Seinät kiukaan molemmin puolin on piirretty täyteen hiilipiirroksia. Erilaisia otuksia, kirjoituksia, auto, illuminati-silmä. Yksi kulma on signeerattu: ”Koko suku 2013.” ”Ajattelin, että miksi ei”, Heikki muistelee sitä hetkeä, kun lapset aikoinaan keksivät saunagraffitit. Antti tosin muistaa, että jouluisin lapset pantiin jynssäämään seinät puhtaaksi juuriharjalla.
Antilla ja Heikillä on saunajuomina Pirkka-lageroluet, Nuutilla pillimehu. Vilvoitteluohjelmanumerona täytetään vesi-ilmapalloja, jotka Nuutti nimeää ennen kuin mäjäyttää itsensä tai isänsä päälle: ”Violetti Ville, Pinkki Pate, Sininen Santtu, Kahen kilon siika.” Läträystä katsellessaan Heikki kertoo pihan istutuksista. Korkea lehtikuusi, tammet ja kaksi saarnia on itse istutettu. ”Sinivuokot pärjäävät tässä hyvin, valkovuokot eivät niinkään.”
Toisissa löylyissä Heikki muistelee, miten lahjoi lapset aikoinaan halkosavottaan. Lapset saivat pennin halolta, kunnes tuttavaperheen isä nosti taksan kymmeneen penniin. Homma kävi kalliiksi, ja halkosavotta palasi aikuisten hoidettavaksi. Antti taas nauraa isänsä löylyhuoneen kattoon asentamalle näyttävälle humalakuivurille, jota on kuulemma vuosien saatossa kerran käytetty. "On siinä sen jälkeen sieniäkin kuivattu", Heikki puolustautuu.
Saunan päälle syödään keittiössä makkarat ja salaattia. Antti ja Nuutti kiittävät ja lähtevät omaan kotiinsa. Heikki ja klaanin äiti Inkku jäävät jatkamaan pakkaamista. ”Kiinnostaisivatko Eino Leinon kootut”, Inkku kysyy lähdettäessä. ”Tai Kalevala?”
Sauna-Suomi-sarjassa vieraillaan löylyissä kaikissa Suomen maakunnissa. Sarja ilmestyy kirjana 2019.
Heli Blåfield
6/25/2018