Koesoitossa romahduspisteessä oleva viulunsoitonopettaja tavoittelee täydellisyyttä
Elisa Helenius
3.9.2020
Lukijoiden tuella
Koesoitto (Saksa, Ranska 2019) vie klassisen musiikin, kunnianhimon, intohimojen ja vaikeiden ihmissuhteiden maailmaan. Elokuvan piti saada Suomen ensi-iltansa jo huhtikuussa, mutta korona viivästytti elokuvan teattereihin pääsyä.
Keski-ikäinen saksalainen Anna Bronsky (Nina Hoss) kärsii liiallisesta kunnianhimosta, mikä ilmenee ankaruutena ja kyvyttömyytenä tuntea empatiaa omia ja muiden puutteita kohtaan. Esiintymiskammon takia hän ei voi enää esiintyä, vaikka lahjat ja taidot riittäisivät konserttiviulustiksi. Anna huomaa toistavansa oman ankaran isänsä kasvatusmenetelmiä, vaikka ei arvosta niitä. Annan täyttymättömät intohimot ja vääristynyt moraali saavat muut hänen ympärillään kärsimään.
Hän opettaa viulunsoittoa musiikkiopistossa ja näkee suurta potentiaalia uudessa oppilaassaan Alexanderissa (Ilja Monti), jonka muut opettajat eivät usko selviytyvän. Anna alkaa kovilla otteilla treenata herkkää Alexanderia tärkeää koesoittoa varten. Samaan aikaan Annan nuori poika Jonas (Serafin Mishiev) harrastaa niin viulunsoittoa kuin jääkiekkoa, ja kokee riittämättömyyttä. Anna etääntyy koko ajan yhä enemmän aviomiehestään, ranskalaisesta viulunrakentajasta Philippe Bronskystä (Simon Abkarian), vaikka ihailee miestään suuresti. Hän hakee läheisyyttä sivusuhteesta kollegaan.
Draamassa parasta ovat kaunis musiikki, tarkat yksityiskohdat ja psykologinen syvyys. Klassisen musiikin piirejä ja viulunsoittoa on kuvattu todella uskottavasti. Ohjaaja onkin itse soittanut aiemmin pitkään viulua, ja Alexanderin roolissa oleva Monti on tosielämässäkin lahjakas viulunsoiton opiskelija.
