Just Mercy on väkevä draama juristista, joka auttoi mustia elinkautisvankeja Alabamassa
Elisa Helenius
24.12.2020
Lukijoiden tuella
Just Mercy (USA 2019) on voimakas ja koskettava draama tositapauksesta. Elokuva herättää raivoa rasismia kohtaan ja toisaalta innostaa näyttämällä sen, kuinka peräänantamattomuudella on mahdollista voittaa ylivoimaiselta näyttävä vastus. Samaan aikaan elokuva jättää ikävän tunteen siitä, ettei orjakaupan aiheuttamia vahinkoja saada koskaan täysin korjattua.
Just Mercyn heikkous on taas se, että amerikkalaisia oikeussalidraamoja on nähty jo paljon ja ne noudattavat samantapaista kaavaa. Elokuva voisi ottaa myös suoremmin kantaa kuolemantuomioita vastaan. Kuitenkin draama kannattaa katsoa, koska Just Mercy on tehty hyvin ja sen aihe on tärkeä.
Tyylikäs ja kirkasotsainen Bryan Stevenson (Michael B. Jordan, Black Panther) valmistuu juristiksi Harvardin yliopistosta 1990-luvun alussa. Hänellä olisi edessään monia loistokkaita uramahdollisuuksia, mutta kaikkien yllätykseksi hän suuntaa Alabamaan puolustamaan väärin perustein tuomittuja elinkautisvankeja ja niitä elinkautisvankeja, joilla ei ole varaa kunnolliseen asianajajaan. Nuori mies saa järkytyksekseen huomata, kuinka härski ja rasistinen Alabaman oikeuslaitos on. Häntä tukee taistelussa oikeuden puolesta hyväsydäminen ja sitkeä paikallinen avustaja Eva Ansley (Brie Larson, Room, Captain Marvel).
Stevensonin näkyvin juttu on Walter McMillianin (Jamie Foxx, Ray, Baby Driver) tapaus. McMillian viruu kuolemansellissä, koska hänet on tuomittu tuntemattoman 18-vuotiaan valkoisen tytön murhasta pesulassa, vaikka McMillain oli samaan aikaan grillijuhlissa kotipihallaan. McMillianin tuomio perustuu ainoastaan rikollisen Ralph Myersin (Tim Blake Nelson) köykäiseen todistukseen. Myös lapsena tulipalossa loukkaantunut Myers esitetään välinpitämättömän järjestelmän uhrina.
Stevenson kohtaa juristien ja poliitikkojen kähmintää sekä avointa rasismia mustia kohtaan. Oikeustapauksessa on monia yllättäviä käänteitä, mikä selittää elokuvan yli kahden tunnin pituutta, vaikka osa kohtauksista onkin turhan pitkitettyjä. Ironista on, että samaan aikaan Maycombin kaupungissa valkoiset asukkaat ylpeilevät Harper Leen klassikkokirjasta Kuin surmaisi satakielen, vaikka kirjan kuvaamat 1930-luvun rasistiset tapahtumat näyttävät toistuvan Maycombissa vielä 90-luvulla.
