"Ideologista paskaa, aktivismia, sosiaalitukea työhaluttomille näennäistutkijoille" – onko tämä kritiikkiä?
Vaikka internetin alalaidoissa toisin luullaan, tutkijoilla on hyvä kritiikinsietokyky. Tutkimuksen laatua varmistetaan perusteellisissa prosesseissa, ei huutoäänetyksissä.
Edellisessä tekstissä käsittelin tutkijoihin kohdistuvaa somehäirintää. Yleensä en lue alalaitoja eli kommenttiosioita, mutta nyt kävin vilkaisemassa Facebookissa edellisen kirjoitukseni somekommentteja, joita oli kaiken kaikkiaan parisataa.
Kirjoitin, että humanistisiin ja yhteiskuntatieteisiin kohdistuva kyseenalaistaminen on helppoa, sillä se ei vaikuta vaativan perehtymistä näihin aloihin. Ilmeisesti kuka vain yhteiskunnassa elävä ja kulttuuria kuluttava ihminen voi kuvitella osaavansa arvioida tutkimuksen laatua ja tutkijan kykyjä ilman, että lukee ainuttakaan näiden tutkimusjulkaisua. Alalaita todisti väitteeni oikeaksi.
Lukematta ideologista paskaa, turhaa suoltamista, joka ei voi antaa mitään yhteiskuntaan, saatikka tuottaa innovaatioita. Pseudotiedettä, aktivismia. Hyödytöntä, hyödyntöntä, hyödytöntä. Kaikki mikä ei auta Suomen vientiponnisteluja on täysin turhaa. Akateemista sosiaalitukea työhaluttomille näennäistutkijoille. Ja tietenkin Särmä, joka kyseenalaisti valkoisten heteromiesten ihmisyyden (en kyseenalaistanut) ja vähän ulkonäköön käyvää kommentointia. Oletukset Suomen Akatemian toiminnasta ovat myös vähintäänkin “mielenkiintoisia”, että siellä kaverit jakavat rahaa toisilleen ja kaikilla työntekijöillä on joku vasemmistopuolueen jäsenkirja.
Lukematta ideologista paskaa, turhaa suoltamista, joka ei voi antaa mitään yhteiskuntaan. Pseudotiedettä, aktivismia.Ja tietenkin Särmä, joka kyseenalaisti valkoisten heteromiesten ihmisyyden.
Kyseisessä alalaidassa jotkut yrittivät puolustaa tutkimusta ja tutkijoita, mutta en usko, että se oli yhtään sen paremmin käytettyä aikaa kun hukkaamani puolituntinen kommenttiketjuja lukiessa.
Kuten edellisessä tekstissä kerroin, tutkimuksen tekemisen yksi keskeisimpiä asioita on kritiikille altistuminen. Väännetäänpä nyt rautalangasta tarkemmin.
Jokaiseen seminaari- tai konferenssiesitykseen liittyy kriittinen keskustelu. Jokainen vertaisarvioitu julkaisu on käynyt läpi yhden tai useamman kierroksen, jolloin sitä on kommentoinut kaksi tai kolme (joskus jopa useampi) saman alan tutkijaa.
Kun artikkelin lähettää tiedelehteen, tai journaaliin kuten yliopistoihmisillä on tapana sanoa, sen lukee ensin joku toimituskunnan jäsen. Toimituskunta koostuu pääasiassa tohtorinkoulutuksen suorittaneista ihmisistä. Toimituskunta arvioi, sopiiko artikkelikäsikirjoitus lehden linjaan (aihepiiri, tieteenala jne), ja onko se riittävän tasokas lähetettäväksi vertaisarviointiin.
Tuen Särmän journalistista työtä. Pääsen heti lukemaan jutun. Jatkossa saan lempeät ajatukset suoraan sähköpostiini ennen muita. Tilaamalla myös mahdollistan juttusarjan jatkumisen.
En halua tukea Saara Särmän työtä. Ohitan maksumuurin, kirjaudun sisään, ja luen tällä kertaa ilmaiseksi.
Lukijoiden tuella
"Pidätkö lukemastasi? Kirjoittaminen on minulle työtä, joten tämä juttusarja voi jatkua maksavien lukijoiden ansiosta.
