Näin somekohu syntyy – perinteinen media lietsoo ja maalittaa, eikä se ole vahinko
Kun media tekaisee haastattelun somejulkaisun perusteella, se usein käytännössä maalittaa somevaikuttajan. Kirjoitus on toinen osa sosiaalista mediaa käsittelevien tekstien sarjassa.
Olen vuosien varrella lukenut loputtoman määrän toimittajien analyyseja erinäisistä somekohuista. Kun toimittaja analysoi somekohun anatomiaa, häneltä yleensä aina unohtuu median roolin kohujen tuottajana.
Kun entisessä Twitterissä kuohahtaa joku aihe tai Instagramin tarinoissa käydään kiivasta keskustelua, voi näillä alustoilla päivänsä viettävälle tuntua, että nyt ollaan jonkun ison ja merkittävän keskustelun äärellä. Siispä kirjoittamaan juttua perinteiseen mediaan, onhan tässä nyt jotain uutisarvoista.
Näissä ‘kohuja’ käsittelevissä jutuissa harvemmin kontekstoidaan kuinka monet ihmiset itse asiassa ovat näissä keskusteluissa aktiivisesti mukana ja kuinka suuren yleisön ne potentiaalisesti saavuttavat. Välineitä tällaisten asioiden selvittämiseen olisi kyllä, jos niitä haluttaisiin käyttää.
Keskustelua saattavat käydä muutamat tai jotkut kymmenet ihmiset ja yleisöä on kenties satoja kunnes toimittaja kirjoittaa juttunsa laajalevikkiseen mediaan minkä seurauksena yleisö yhtäkkiä moninkertaistuu.
On käynyt niinkin, että yksittäisen kriittisiä huomioita esiin nostavan blogipostauksen perusteella tehdään juttu, jossa kritiikki esitetään jonkinlaisena laajempana ilmiönä.
Harva somekohu on kohu ennen kuin perinteinen media tekee siitä sellaisen.
Väitän siis, että harva somekohu on kohu ennen kuin se nostetaan perinteisen median kautta suuren yleisön tietoisuuteen. Jotkut keskusteluiden aloittajat tai niihin osallistuneet ovat saaneet karvaasti kokea kuinka sitten käykään.
Niin kauan kun keskustelu pysyy pelkästään somessa, voi myös vihaviestien määrä pysyä maltillisena tai jopa olemattomana. Vaikka äänessä olisikin feministi tai joku muu pahennusta herättävä ihmisoikeuksia ajava henkilö. Kun perinteinen media tekee keskustelusta kohun, alkavat inboxit täyttyä uhkailusta ja muusta kurasta.
Jutun asiasanat:
sosiaalinen oikeudenmukaisuus
kolumni
lukijoiden tuella
Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään
Lue juttu loppuun.
Tuen Särmän journalistista työtä. Pääsen heti lukemaan jutun. Jatkossa saan lempeät ajatukset suoraan sähköpostiini ennen muita. Tilaamalla myös mahdollistan juttusarjan jatkumisen.
En halua tukea Saara Särmän työtä. Ohitan maksumuurin, kirjaudun sisään, ja luen tällä kertaa ilmaiseksi.
Lukijoiden tuella
"Pidätkö lukemastasi? Kirjoittaminen on minulle työtä, joten tämä juttusarja voi jatkua maksavien lukijoiden ansiosta.
Lämmin kiitos!"
Kommentit
Rapport — hyviä juttuja. Lukijat, tekijät, aiheet ja rahoittajat kohtaavat uudella tavalla.
Erittäin hyvin kirjoitettu. Vaikkapa JSN:n ohjeeksi voisi laittaa, että vasta N määrän jälkeen (N vaikkapa 1000 kommenttia) asiasta saa tehdä printtijutun. No, tuollaista rajaa käytännössä vaikea valvoa, mutta joku vastaava moraalinen raja saisi olla.
Juha Säämänen - 10/7/2023
Media on sananmukaisesti väline. Me käyttäjät olemme vastuussa, mitä sillä teemme. Miksi ihmeessä lietsoa tai levittää sillä vihaa?
Kohisija - 10/6/2023
Tämä on erittäin totta. Aina kun media kertoo, että kansa kohisee, niin kansahan käskystä sitten jutun julkaisun jälkeen kohisee.