Karppinen vastaan kaivos
Riikka Karppinen oli koululainen, kun kansainvälinen kaivosjätti tuli läheiselle Viiankiaavan soidensuojelualueelle. Se muutti kotikylän ja samalla Karppisen elämän.
Vanessa Riki
6/1/2017
Teksti: Anitra Rönkkö
Kuvat: Vanessa Riki
”Hei!
Olen Riikka Karppinen, 17-vuotias lukiolainen Sodankylän Kersilöstä. Olen Sodankylän nuorisovaltuuston varapuheenjohtaja, Sodankylän lukion oppilaskunnan hallituksen jäsen ja sihteeri ja Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto - Nuva ry:n Edustajiston ja Lapin piirin hallituksen jäsen.
Kaivosyhtiö Anglo American on suorittanut 2000-luvun alkupuolelta lähtien kairauksia kotikylässäni Kersilössä. Tietoa tulevaisuudensuunnitelmistaan tai kairaustuloksistaan he eivät ole kertoneet sen koommin medialle kuin paikallisillekaan. Viime toukokuussa saimme kotiimme kuitenkin kirjeen, jossa löydösten kerrottiin olevan huomattavan suuria. Samaisessa kirjeessä Anglo American ilmoitti perustavansa yhtiön Sodankylään. ”
Riikka Karppinen lähetti useita sähköpostiviestejä lauantaina elokuun 20.päivä vuonna 2011. Yksi meni Ylelle, toinen MTV:lle ja kolmas Helsingin Sanomille. Jotkut eivät vastanneet, jotkut taas vastasivat, että aihe ei ole tärkeä. Karppinen ihmetteli median hitautta. Hän halusi saada ihmiset ymmärtämään, että kaivosyhtiö toimi luonnonsuojelualueella, joka oli hänen kotikylänsä vieressä. Ensimmäistä kertaa Suomessa edes harkittiin sitä, että Natura-alueelle, jossa on uhanalaisia lintu- ja kasvilajeja, voisi tulla kaivos. Nyt oli tehtävä jotain, oli uskallettava toimia.
Kaikki alkoi vuonna 2004, kun kaivosyhtiö Anglo American aloitti koekairaukset Viiankiaavalla. Etsintöjä johti yhtiölle työskentelevä Jim Coppard-niminen mies. ”Komea, 190-senttinen britti, jonka kasvot ovat arktisen ilmaston karhentamat ja ylähuuli aavistuksen vinossa”, tietokirjailija Elina Grundström kuvailee Malminetsijät -kirjassaan.
Karppinen oli Anglo Americanin ensimmäisten kairausten aikaan 13-vuotias koululainen Kersilön kylästä, josta on muutama kilometri Viiankiaavalle. Leikkikavereita ei juuri ollut, sillä Karppinen oli kylän kuopus. Kylän toiseksi nuorin asukas taas oli 16-vuotias veli.
Pieni oli Kersilön kyläkoulukin. Kuudesta oppilaasta oli hankala muodostaa jalkapallojoukkuetta saati löytää hengenheimolaisia, joten välitunnit menivät lukemiseen. Karppinen oli muutenkin paljon itsekseen, ellei sitten touhunnut ulkona veli tai perheen koirat seuranaan.
Vanessa Riki
6/1/2017